#kutsumua | Kissanpäiväkimara: #kutsumua

lauantai 30. elokuuta 2014

#kutsumua

Lukiolaisten liitto käynnisti toissapäivänä kampanjan, jossa halusin itsekin ehdottomasti olla mukana.

"Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan! Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla."

kutsumua

Missään vaiheessa bloggaajauraani ei ole ollut mikään salaisuus, että olen käynyt pari vuotta terapiassa aloitettuani ammattikorkeakoulun ensimmäisen kerran. Miksi kävin? Olin ala-asteella kohtalaisen pahasti koulukiusattu. Olin se luokan "läski" tyttö, hiljainen ja ujo. Mä en tiedä perimmäisiä syitä sille, miksi asiat menivät niin kuin menivät, mutta musta kasvoi todella epävarma tyttö. Mun kiusaamiseni oli yksi merkittävä syy sille, miksi perheeni muutti heti kuudennen luokan loputtua Iihin. Täysin kiusaaminen ja esimerkiksi netissä haukkuminen, öiset puhelut ja kadulla huutelut entisellä kotipaikkakunnalla loppuivat vasta lukion ekan vuoden alussa. Luulin pitkään, että olin päässyt kaiken tuon yli. Toisin kuitenkin kävi, ja Tornioon muutettuani huomasin olevani aika hukassa itseni, pelkojeni ja traumojeni kanssa. Kaksi vuotta terapiaa, aikuistuminen, hyvien ihmissuhteiden löytäminen ja aika ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja nykyään uskallan olla oma itseni, häpeilemättä, vähättelemättä ja pelkäämättä. Blogimaailmassa olen aina saanut jonkin verran haukkuja anonyymeilta, mutta koskaan ne haukut eivät ole päässeet ihon alle, sillä olen ajat sitten lakannut välittämästä siitä, mitä tuntemattomat minusta ajattelevat. Pahimmilta blogikiusaajilta olen onnekseni välttynyt, vaikka joku innokkaasti välillä linkkailikin blogiani Vauva-palstalle.

Kuusi vuotta sitten eräs kiusaajistani seisoi takanani baarijonossa. Hän tuskin edes tunnisti mua, mutta mä menin tilanteesta niin paniikkiin, että lähes oksensin, ilta päättyi lyhyeen ja päädyin odottamaan kyytiä kotiin kavereideni katsoessa huolestuneina vierestä, kun tärisin kalpeana. Pari kuukautta sitten näin saman tyypin uudestaan. Tunnistin tyypin edelleen, ja vaikka hänen näkemisensä edelleen hätkähdytti, en panikoinut, en saanut painajaisia, en pelännyt. Eilen eräs toinen kiusaajistani sattui tarjoilijaksemme ravintolassa, jossa kävimme syömässä. Tunnistin tytön kyllä, mutta mitään sen kummempia tuntemuksia hänen näkemisensä ei aiheuttanut. Mä olen toipunut omista traumoistani. Rakentanut itselleni terveen itsetunnon, ihanat ihmissuhteet, hyvän elämän kaikinpuolin.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita kuin itse olen ollut. Osalle kiusaaminen aiheuttaa vielä enemmän ongelmia, traumoja, pelkoja ja vammoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kiusaaminen on asia, josta pitää puhua. Siihen pitää aktiivisesti puuttua. KiVa Koulu -hankkeiden on oltava muutakin kuin julisteita terkkarin huoneessa ja kerran vuodessa pidettäviä teemapäiviä. Hiljainen hyväksyntä on kiusaamista siinä missä aktiiviset teotkin. 

Haluan haastaa kampanjaan mukaan ihan jokaisen, jota asia jollain lailla koskee. Osallistua voi niin Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä kuin omassa blogissaankin. Jos edes yksi kiusaaja herää kampanjan myötä muuttamaan toimintaansa, se on jo paljon. Jos edes yksi kiusattu saa voimaa kiusaamisesta selvinneiden tarinoista, on se vielä enemmän. Kiusaamista ei varmasti kokonaan lopeteta koskaan, mutta aina sitä voi vähentää. Jokainen kiusaamistapaus vähemmän on voitto.

7 kommenttia:

  1. Sä oot selviytyjä! <3 Hienoa, että osallistuit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näihin osallistuu enemmän kuin mielellään!

      Poista
  2. Aion ehdottomasti osallistua. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  3. Itsekkin osallistuin juuri. Minullakin on kiusaamistaustaa, mutta en nyt jaksanut käydä sitä enää läpi...Se on rankkaa muistelua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tyylillään, pääasia että osallistuu ylipäätään :)

      Poista
  4. Hyvä, että kirjotit tästä. Annoit mulle rohkeutta itsekin osallistua..http://palapelinkokoamista-enni.blogspot.fi/2014/09/kutsumua.html

    VastaaPoista

Kiitokset niin ruusuista kuin risuistakin! Kaikki asialliset kommentit julkaistaan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian!