Jekkua odotellessa | Kissanpäiväkimara: Jekkua odotellessa

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Jekkua odotellessa

Jekku1

Tätä kevättä on värittänyt odotus. Loka-marraskuun vaihteessa jouduimme päästämään koiramme Sennin paremmille metsästysmaille. Hetken hengähdettyämme ja mietittyämme asioita tulimme siihen tulokseen, että uusi koira on tervetullut. Monestakin syystä päädyimme kuitenkin siihen, että uusi koira ei olisi kuitenkaan bretoni, joten aloimme lukea kovasti eri rotujen kuvauksia ja kokemuksia. 

Haussa oli rotu, jonka kanssa olisi helppo harrastaa monenlaista, mutta jonka kanssa voisi myös rauhoittua kotonakin. Tärkeää oli myös sopeutuvainen ja ystävällinen luonne. Vaikka J edelleen metsästää, on jahtipäivät sen verran harvassa, että päädyttiin siihen, että metsästyskoiraa emme hanki. Sennin kanssa koettujen terveysongelmien jälkeen myös rodun yleinen terveys oli meille tärkeää. Kiinnitimme huomiota myös siihen, miten avoimesti rotujen terveydestä puhutaan, sillä yhtäkään täysin tervettä rotua ei ole, mutta avoimuudella ja rehellisyydellä päästään pitkälle. Halusimme myös koiran, joka on koiran kokoinen, ei minikokoinen tai valtavan suuri. 

Jekku2

Pitkään mietimme, selailimme vaihtoehtoja, ja lopulta rajasimme vaihtoehdot shelttiin ja suomenlapinkoiraan. Pentujen saatavuutta ja yleistä fiilistä harrastajien kesken nuuskittuamme päädyimme tekemään lopullisen rotuvalinnan suomenlapinkoiran hyväksi, ja aloimme kyttäillä pentulistoja. Joskus tammikuussa bongasin sitten Iissä kasvattajan, jonka yhdistelmä oli keskimääräistä tarkemmin testattu, ja pentuja odoteltiin mahdollisesti syntyvän viikolle 10. Laitoin kasvattajalle viestiä, ja pääsimme tekemään alustavan varauksen narttupennusta. 

Jekku3

Ja sitten odoteltiin. Odoteltiin varmistusta sille, että astutus on onnistunut ja pentuja on ylipäätään tulossa. Odoteltiin synnytystä. Odotettiin tietoa siitä, olisiko narttupentuja meille asti. 23. maaliskuuta, J:n 30-vuotispäivänä syntyi yhdeksän pentua, joista seitsemän oli narttuja. Päästiin viimein katsomaan pentuja pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa, ja tyttö numero viisi teki lähtemättömän vaikutuksen kömpimällä samantien syliini. Siinä se sitten torkkui lähes koko vierailun ajan. Odoteltiin vielä viikon verran varmistusta sille, että juuri tämä tyttö olisi meidän. Tyttö on viralliselta nimeltään Jehnajan Efekti, perheen kesken Jekku. 

Jekku4

Eilen käytiin taas katsomassa pentuja. Pienet on kasvaneet parissa viikossa ihan hurjasti, ja ulkoilevat jo sujuvasti porukalla. Jekku oli edelleen reipas ja utelias, koko ajan pyrkimässä meidän lähelle. Tiistaina on luvassa vielä viimeinen eläinlääkärin tarkastus ja sirutus, ja perjantaina saadaan hakea Jekku kotiin! ♥ Oon ihan rakastunut, ja innolla odotan meidän yhteistä matkaa. Ensi viikolla pitäisi vielä käydä ostamassa muutamia välttämättömiä tarvikkeita pennulle valmiiksi, vaikka osa Senninkin tavarosita on toki tallella. Luvassa on varmasti ihana kesä pienen kanssa, uusia juttuja opetellessa! 

10 kommenttia:

  1. En kestä kuinka söpö se on <3___<3 Toivottavasti pääsen kans näkemään Jekun pian! :3

    VastaaPoista
  2. Mahtavan rodun valitsitte! Itsellä oli suomenlapinkoira 13 vuoden ajan ja jos uuden koiran joskus hankin, niin lappari se varmasti on :) onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  3. vooi miten sulonen kaveri! onnea uudesta perheenjäsenestä ❤️

    VastaaPoista
  4. Voi elämä miten söpö! Onnittelut! Mäkin niin haluaisin meidän Röllille kaverin, lapinkoirat kun on erittäin sosiaalisia luonteita, mutta toistaiseksi Röllin huoltajat eivät ole innostuneet asiasta. Taidan lähettää niille linkin pentukuviin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, lähetä ihmeessä! :) Meillä on Jekulle onneksi jo noi kissakaverit ja lähipiirissä on paljon koiria :)

      Poista

Kiitokset niin ruusuista kuin risuistakin! Kaikki asialliset kommentit julkaistaan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian!