Harry Potter and the Cursed Child -- Ensifiiliksiä | Kissanpäiväkimara: Harry Potter and the Cursed Child -- Ensifiiliksiä

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Harry Potter and the Cursed Child -- Ensifiiliksiä

harrypotterandthecursedchild1

Siitä on yhdeksän vuotta ja kymmenen päivää, kun mulla oli viimeksi käsissäni uusi Harry Potter -kirja, josta en tiennyt käytännössä mitään. Tänä aamuna kävin hakemassa oman kappaleeni Harry Potter and the Cursed Childista Suomalaisesta kirjakaupasta, tulin kotiin ja vaikka kuinka yritin pitkittää lukemista, en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Kuudessa tunnissa luettu, ja nyt on sulateltavaa.

Cursed Child poikkeaa aiemmista Pottereista huomattavasti jo ihan rakenteensa takia, sillä kyseessä ei ole romaani, vaan eilen Lontoossa ensi-iltansa saaneen näytelmän käsikirjoitus. Joillekin tää on kommenteista päätellen ollut pettymys, itselleni ei tullut yllätyksenä, niin osasin varautua. Potter-maailman tunnelmaan pääsee kuitenkin hyvin.



SPOILERIVAROITUS!!! Älä lue tästä eteenpäin, mikäli et halua tietää tapahtumista etukäteen mitään.

harrypotterandthecursedchild3

No, mitä siihen itse tarinaan tulee? Yleisessä tiedossahan on jo ollut, että tarina alkaa siitä, mihin kirjojen epilogi meidät jättää. Harryn ja Ginnyn nuorempi poika, Albus aloittaa ensimmäisen vuotensa Tylypahkassa. Albus päätyy Luihuiseen, ystävystyy Scorpius Malfoyn kanssa, kohtaa opinnoissaan vaikeuksia ja neljänteen opiskeluvuoteensa mennessä alkaa olla jo aika väsynyt olemaan kuuluisan Harry Potterin epäonnistunut poika. Harry puolestaan painii edelleen menneisyyden tapahtumien aiheuttaman syyllisyyden kanssa, kun Amos Diggory sukulaistyttönsä Delphin avustamana vaatii Harrya palauttamaan poikansa. Tämä luo kiistaa isän ja pojan välille, ja Albus ja Scorpius päätyvät Delphin kanssa varastamaan taikaministeriöstä Hermione Grangerin säilyttämän, takavarikoidun ajankääntäjän pelastaakseen Cedric Diggoryn kuolemalta menneisyydestä.

Ja koska Potter-maailmassa mikään ei käy helposti, tuloksena on parikin aika ikävää mahdollista uutta todellisuutta, joista pahimmassa Harry kuolee jo Kolmivelhoturnajaisissa ja Voldemortia ei kukisteta. Lopulta Delphi paljastuu Voldemortin ja Bellatrixin tyttäreksi, joka vie Albuksen ja Scorpiusin lopulta Godrickin Notkoon elokuun 31. päivän iltaan vuoteen 1981. Iltaan, jolloin Voldemort tappoi Harryn vanhemmat. Pojat saadaan pelastettua, mutta Harry joutuu seuraamaan sivusta, kun Voldemort tappaa hänen vanhempansa, sillä historian muuttamisella voi olla tuhoisat seuraukset.

Näin kirjoitettuna tarina vaikuttaa tosi sekavalta, mutta juoni kyllä kantaa koko tarinan läpi hyvin. Matkan varrelle mahtuu koskettavia hetkiä (okei, myönnettäköön että tirautin pari kyyneltä jo "Anything from the trolley, dears?"-kysymyksen kohdalla), ja näyttämöllä nähdään myös Dumbledore ja Kalkaros. Itse harmittelin sitä, että isoa osaa mun suosikkihahmoista ei mainittu käytännössä lainkaan, esimerkiksi Hagridia ei mainita "nykyhetkessä" edes sivulauseessa, vaikka takaumissa häntä kyllä nähdään.

Harry on taikalainvartijaosaston johtaja, Ron on Weasleyn Welhowitsien johdossa, Hermione on taikaministeri ja Ginny toimii edelleen Päivän Profeetan urheilutoimittajana, Sekä Harry ja Ginny että Ron ja Hermione ovat edelleen yhdessä, ja etenkin Ronin ja Hermionen suhdetta oli suloista seurata, sillä pari oli edelleen ilmeisen rakastunut. Draco puolestaan menettää vaimonsa Astorian, mutta lahentyy lopulta Harryn ja kumppaneiden kanssa sen verran, että suhdetta voisi jo kutsua ystävyydeksi. Seuraavaa sukupolvea nähdään jopa harmittavan vähän Albuksen ja Scorpiusin lisäksi,

Mitä tulee tähän Voldemortin ja Bellatrixin tyttäreen, koko kuvio jäi vielä tässä muodossa mulle ehkä aavistuksen turhan avoimeksi. Vähän turhauttavaksi jopa, kun koko Voldemortin ja Bellatrixin suhde ei koskaan ole vaikuttanut mitenkään päin seksuaaliselta tai romanttiselta siinä määrin, että voisin kuvitella heille minkäänlaista yhteistä "hetkeä". Bellatrix on toki aina palvonut Voldemortia, mutta mikä saisi Voldemortin hankkimaan jälkikasvua? Valtakauden jatko siinä tuskin on ollut mielessä, kun hirnyrkit on jo käytössä. Vahinkoraskauteenkaan en oikein usko. Delphi joka tapauksessa on syntynyt Malfoyn kartanossa jossain vaiheessa ennen Tylypahkan taistelua.


SPOILERIT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN.

HP_4
©Manuel Harlan
Paljon, paljon sulateltavaa ja vielä avoimia kysymyksiä, joihin toivottavasti saadaan Rowlingilta vielä vastauksia. Avoimet kysymykset johtuvat pitkälti tuosta rakenteesta, käsikirjoitus kun on pitkälti dialogia, eikä hahmojen pään sisälle pääse samalla tavalla, kuin kaikkitietävän kertojan kautta romaanissa.

Suosittelisinko käsikirjoituksen lukemista muille Potter-faneille? Ehdottomasti. Suurena haaveena olisi vielä päästä näkemään itse näytelmä, mutta tällä hetkellä kaikki mahdolliset näytökset pitkälle ensi vuoteen on loppuunmyytyjä. Elokuun 4. päivä tulevat myyntiin vielä seuraavan satsin näytökset, joista viimeinen on 10. joulukuuta 2017.

Mietityttääkö englanninkielisen kirjan lukeminen? Käsikirjoituksen voi aivan hyvin lukea englanniksikin, kunhan perustaidot ovat hallussa. Kieli on loppupeleissä aika simppeliä, ja teksti on kevyttä luettavaa. Voisin hyvin kuvitella, että tämä toimisi vaikka ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvallekin vähän kevyempänä lukumateriaalina. Suomennosta odottelevienkaan ei tarvitse odottaa mahdottoman pitkään, sillä Jaana Kaparin suomennoksen on kuulemma määrä ilmestyä tämän vuoden marraskuussa.

harrypotterandthecursedchild2

Joko muut on ehtineet hankkimaan tai jopa lukemaan tätä? Mitä piditte?

4 kommenttia:

  1. En ole katsonut kuin muutaman elokuvan, joten en edes tiennyt tarinoiden menevän noin pitkälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potter-maailman tarinat tosiaan kulkevat Harryn mukana Tylypahkan kouluvuosien mukaan, mutta syitä, seurauksia ja taustoja nähdään vuosikymmenten, jopa -satojen takaa. Tässä näytelmässä katsotaan enemmän aikaan suuren velhosodan jälkeen, kun Harry ja kumppanit ovat jo aikuisia :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Kyllä odotan innolla että Jaana Kapari saa tehtyä suomennoksen, koska tämä menee niin ostoon kun se ilmestyy suomeksi. Minua vähän hämäsi tuo että se on teatterikäsikirjoitus mutta varmasti siihen lukiessa tottuu. En haluaisi lukea tätä englanniksi vaikka taidot siihen riittäisivät, silti se saattaisi pilata lukunautinnosta puolet joten odotan kiltisti marraskuun 8. kun se tulee suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Jollekin voi tosiaan olla kummallista lukea Potteria englanniksi, jos on kaiken lukenut ennen suomeksi. Mä oon itse lukenut muistaakseni kolme viimeistä kirjaa ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi, niin ei ollut nytkään tarvetta miettiä, odottelenko suomennosta :)

      Poista

Kiitokset niin ruusuista kuin risuistakin! Kaikki asialliset kommentit julkaistaan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian!